Suositut tekstit

lauantai 12. marraskuuta 2011

Körötellään

Heippatirallaa! Hiukan yli kuukausi on nyt vierähtäny siitä, kun ekan kerran talloin Tsekin katuja. Kummasti aika menee, mut onneks olen kuitenkin hyvin perillä siitä, että mihin se menee --> suomeksi siis, eli olen kyllä ottanut kaiken irti oleskelustani. Viime viikolla saatiin vihdoinkin oma netti ja nyt ei tarvii sitte koulussa kiireellä hoitaa kaikkia juttuja. Keittiön tiskialtaan röörit on jo kahteen kertaan jynssätty. On ollu vähän putkiongelmia sen kanssa ja sattui myös pieni makaronionnettomuus... Aikasemmin keittiössä haisi vuoroin tiskialtaassa lilluva schaisseinen vesi, valkosipuli ja venäläinen yleislääke. Nyt joukosta on tippunu lilluvan veden odööri. Eli hyvin pyyhkii. :D

Koulussa on ollu erityisen mielenkiintoista. Tässä kuukaus, kun ollaan aherrettu, ni on huomannu, että tosiaan siinä teoriapuolessa on parantamista. Sitä täällä piisaa kyllä sopivissa määrin. On ollu mukavaa verrata, että mitä ne jyksät ja tepot siellä Suomessa on meille höpissy ja mitä nämä täällä Pisekissä meille jauhaa. Täytyy sanoo, että kaikki osaa hommansa, koska hyvin hyvin paljon samaa asiaa tulee, mut on kiva kuulla asioita uusista ja erilaisista näkökulmista.

Kaikkein eniten tähän mennessä oon tykänny käsikirjottamisen kurssista. Sitä opettaa brittiläinen Jeremy Willis ja hän on sitten niin mukava, ettei mitään rajaa. Kurssi alotettiin keskustelemalla siitä, että mitä me ihmiset oikeestaan ees ollaan ja mitä ihminen tuntee. Ihan sillai niinkun apinatasolla. En tiä kui moni ymmärtää, et mitä mä täs nyt tarkotan, mut anyways. Samaisen tunnnin lopussa Jeremy antoi meille tehtäväks lukea jonkun tarinan ääneen kaikille. Seuraavalla tunnilla kerrottiin sitte vielä toinen ja katottiin, että miten on kehittyny viime kerrasta. Tajusin hyvin ainakin harjoituksen pointin, eli millä tavalla kerrot tarinan, jotta saisit yleisöltä irti halutut reaktiot ja tunteet. Esim. äänensävy, ilmeet, eleet ja tempo. Sama asia, kun kirjottaa kässäriä.

Muutkin kurssit on kans myös mielenkiintosia ja tähän mennessä meillä on ollu sitä käsistä ja sitte kuvaamista, ohjaamista, dokumenttia, tuottamista, set designia, elokuvamusiikkia, leikkaamista, film labs (en tiä miten kääntäisin) ja tietenkin tsekin kieltä. Koulussa on kans aina maanantaisin ja tiistaisin elokuvanäytöksiä koulun leffateatterissa. Molemmat keskittyy aika lailla tsekin elokuvahistoriaan. Viimekertasella leikkauksen tunnilla kävi vierailijana ohjaaja Julius Sevcik ja hän näytti meille hänen leffansa nimeltä Normal

Tämän Juliuksen kanssa kuitenkin sit ajauduin mielenkiintoseen lyhyeen keskusteluun dokumenteista elokuvan kattomisen jälkeen. Pähkinän kuoressa se meni niin, että hän ei pidä dokumenteista, eikä halua tehdä niitä, koska ne on manipulaatiota mm. leikkauksen takia. Mä sitten taas tykkään niistä ja joo, jotkut on manipulaatiota, mut laatudokumentit on ei. Joskus joutuu vähän huijaamaan kuvatessa, mutta jos sen tekemisen taitaa, niin faktat pysyy silti faktoina. Esim. kun Nanook of the North - dokumentissa kuvattiin eskimoperheen aamutoimia iglussa, iglu oli halkastu kahtia ja taustalla näkyi kyllä iglun seinä, mut kameran takana on ihan avaraa maisemaa. Kokonaisen iglun sisällä siihen aikaan kuvaaminen vaan oli mahdotonta, mutta ei ne aamutoimet silti mitenkään erilaiset oo. Nonii, ei nyt ollukkaa ihan pähkinänkuoressa.

Viimeks kirjottelin, et Suomesta saapuu sotureita ja niinhän ne sitten löysikin tiensä Tsekkiin. Noin kolme viikkoa sitte lähdin aikasin lauantaiaamulla Prahaan ja sinne päästyäni tapasin ensin kaks kaveriani, tsekkiläisen Tomaszin ja ranskalaisen Nathalien. Olin siis kesällä leaderina kansainvälisellä nuorten työleirillä ja siellä tustuin heihin. Heidän kans sitten pyörittiin lauantaipäivä Prahassa ja Tomasz (joka siis asuu Prahassa) näyttelin meille paikkoja kertoili jotain pientä historiaa. Illalla noudettiin soturimme Ellu ja Maikki lentokentältä ja mentiin hostellin kautta suoraan Prahan keskustaan kuuluisalle vanhalle kellotornille katsomaan screen projectionia (taas en tiä miten kääntäisin). Viime vuonna, kun kellotorni täytti 600 vuotta, tehtiin sen kunniaksi animaatio, joka heijastettiin kellotornia vasten. Suosio oli niin iso, että tänä vuonna sama järjestettiin uudestaan. Koska tätä ei pysty sanoin selittämään, muuta kun että UPEA, niin tässä juupituupilinkki

Sunnuntaina tutustuttiin Prahaan porukalla Tomaszin, Nathalien, Ellun ja Maiskin kans ja käytiin kuuluisalla keskiaikaisella Karlovyn sillalla, käveltiin ruutitornin alta, nähtiin kellotorni päivän valossa, vierailtiin Prahan linnassa ja Vituksen kappelissa ja sitte päivän päätteeks muut ei tullu, mut mä menin Alfons Mucha - museoon. Alfons Mucha on yks mun lempitaiteilijoista ja koska olen laiska, SUORAAN kopioitu Wikipediasta: ”Alfons Maria Mucha [[Media:|kuuntele ääntämys]]

 
 Karlovyn sillan torni.
 Tanssiva talo.





 Vituksen kappelin sisätiloja.
 Tämä peläytti mut. Omistan kuvan Jonsikille <3 (Ei löytyny kuolemaa Prahasta)
 Sisällä palaa ikuinen liekki, mut viikonloppuisin se on suljettu.
 Vasemmalta: Maikki (Maija), Ellu (Elviira), minä, Tomasz ja Nathalie.

Illalla lähdettiin Elskin ka Maiskin kans Pisekiin ja täällä katteltiin paikkoja keskiviikkoon asti. Keskiviikkoiltapäivällä lähdettiin takasin Prahaan ja illalla noin kymmenen aikaan meillä lähti yöjuna Prahan Hlavni Nadrazilta Puolan Krakovaan. Yön aikana juna possotteli rauhalliseen tahtiin (+ yli kahden tunnin seisonta Bohuminissa) kohti Krakovaa ja aamulla siinä seitsemän aikaan saavuttiin perille. Krakovassa oli upee aamu-usva meneillään. Kamat vietiin hotellille ja lähdettiin sitte hortoilemaan kohti keskustaa, jonne oli miellyttävän lyhyt matka hotellilta. Iltapäivällä käytiin Krakovan arkeologisessa museossa ja asiaankuuluvilla asusteilla tietenkin. Mun ja Ellun beigenväriset housut nääs sai nimen arkeologihousut ihan siitä syystä, et molemmat laittoi ne jalkaan sinne museoon ja ne näyttää ihan arkeologihousuilta. Daa

Mielenkiintoisin näyttely museossa oli Ancient gods of egypt, joka sisälsi muinaisen Egyptin esineistöä ja huipentui muutamaan muumioon. Tuijottelin itseasiassa aika kauan sitä yhtä muumiota ja sen kalloa ja mietin, että toikin on joskus ollu ihan elävä ihminen. Ensin parituhatta vuotta laatikossa ja sitte pistetään vielä lasiarkkuun. Oli kyl huikee nähdä se. Museossa oli kans muita arkeologisia löytöjä mm. kivi-, pronssi- ja rautakaudelta. Kivaa! Koska junassa nukkuminen oli aika nikamia naksauttelevaa hommaa, mentiin torstaina aika aikasin nukkumaan.

 Prahasta lähdössä.
 Kyllä. Se juna liikkuu.
 Tämän jälkeen ylitettiin raja.
 Krakovan aamu.

 Seppo.

 Krakovassa iski kova lomaflunssa.
 Minä sanon ei kauneusleikkauksille.


Perjantaina tehtiin retki Auschwitz-Birkenaun perhelomakeskukseen ja oon kyllä sitä mieltä, että jokaisen pitäis siellä kerran eläessään käydä. Onneks leirejä on pidetty pystyssä ja laitettu ihmisten nähtäville, jotta ei pääsis ihmiskunnan historian hirmuteot unohtumaan. Kyllä siellä tarpoessa mietti, että toivottavasti ei koskaan enää. Itselläni karmeimmat väristykset tuli huoneesta, jonne oli kasattu iso kasa uhreilta ajeltuja hiuksia ja toinen vaikuttavin itselleni oli kasa vankien matkalaukkuja, joissa oli oikeiden ihmisten nimiä isolla kirjoitettuna, jotta ihmiset sitte tunnistaisivat omansa ku pääsevät perille. Tietenkin myös kaasukammion syklon B - räppänät pistivät hiljaiseksi. Birkenaussa nähdessäni, millasissa olosuhteissa vangit elivät, oli kyllä tippa lähellä tulla linssiin. Että ei parane teinit valittaa siitä kouluruoasta ja jos se juna tai bussi joskus on viis minuuttia myöhässä, ni väliäkös sillä. Arvostakaa ihmiset elämäänne älkääkä viettäkö sitä valittaen jostain aivan turhasta jaadajaadasta. Moni siihen sortuu (itseni tietenkin mukaanlukien), mutta kun jotain tällasta näkee ni totuus vetää turpaan ja lujaa. Siksi suosittelen jokaiselle käyntiä Auschwitz-Birkenaussa, vaikka se saattaa joillekin tuntua vaikeelta. Huh, johan tuli tiukkaa tekstiä.

 Suurin osa lapsista ohjattiin suoraan kaasukammioon.



 Näistä räppänistä natsit laskivat syklon B - kaasua kaasukammioihin.
 Birkenaun leiriolot. Lattia oli siihen aikaan mutainen ja märkä maalattia ja monet joutuivat nukkumaan siinä.
For ever let this place be a cry of despair and a warning to humanity where the nazis murdered about one and a half million men, women and children. Mainly jews from various countries of Europe.
Auschwitz-Birkenau 1940-1945

Iltäpäivällä, kun päästiin takas Krakovaan tavattiin vielä yks kaveri samaiselta kv-leiriltä. Puolan poika Piotr tuli meidän kans syömään ja muutamalle oluselle. Maikin kans sit illalla/yöllä käytiin testaamassa Krakovan klubimeininkiä. Viimeisin oli ainakin niin täynnä populaa, et liikkuminen vaati harkintaa, mutta hyvä meininki. Lauantaipäivä käytettiin shoppailuun ja viimisten kuvien ottoon ja illalla jälleen n. kymmenen aikoihin yöjuna lähti takas Prahaan. Sunnuntaiaamulla päästiin perille ja itse lähdin aamupäivällä takasin Pisekiin ja julmasti dumppasin Ellun ja Maijan Prahan kadulle. Joutuivat raukat viettämään yön Prahan lentokentällä. Noes, ihan suunniteltu juttu (melkein).

Keskellä Piotr ja minä ja Maikki.

Tästä viikon päästä saapui sitte vielä vierailulle Pisekiin Iskä ja äiti <3 Vietettiin tiivis syöpöttelyviikonloppu ja laitoin ison kasan tavaraa Suomeen siinä mukana. Edelleen kyllä mietin, et miten saan nää kamat kaikki Suomeen sitte joulukuussa, mut se on sit sen ajan murhe :P

Tänään käytiin Sinikan kaa vuokraamassa auto O.O viikonlopuks ja huomenna noudetaan Sinikan äitee Prahasta sitte sillä. Tänään käytiin jo ajelemassa ja oli kyl hiano fiilis päästä kuukauden tauon jälkeen köröttelemään. Ford Fusion on päivän sana. Ei mul muut tähä hättää. Terkui kaikil kivoil!

Adjöö seuraavaan kertaan.




http://twitchfilm.com/news/2008/12/julius-sevcik-gets-normal.php Linkissä perusjuoni ja liibalaabaa. Tykkäsin leffan kuvauksesta ja leikkauksesta, mut jossain kohdissa se tuntui mun silmään, että yritetään vähän liikaa ja se teki siittä vähän koomisen. Kuitenkin ihan kattomisen arvonen. http://www.youtube.com/watch?v=in9BgR-P5b4&feature=related Kato, jos tykkäät, mut jos et kato, oot hullu. ? (24. heinäkuuta 1860, Ivančice, Itävallan keisarikunta14. heinäkuuta 1939, Praha, Tšekkoslovakia) oli tšekkiläinen taidemaalari, julistetaiteilija, graafikko ja muotoilija. Häntä pidetään yhtenä art nouveau -taidesuunnan huomattavimmista edustajista.” Museossa oli kans huikee kokoelma hänen ottamiaan valokuvia ja täytyy sanoa, et aivan totaalisen upeeta. Kauniita kuveja!

3 kommenttia:

  1. Ja kaikki linkit on jostain syystä sit pudonnu tähän alas. >:S

    VastaaPoista
  2. oolalaa paljon asiaa. tosi hauskalta kuulostaa. ihana omistuskuva aivan mahtavaa. perinteeksi et joka maassa täytyy ottaa tommonen kuva :D:D <3

    VastaaPoista
  3. Itse olin vihdoin viime kesänä tutustumassa Auschwitziin, Kazimierziin ja Schindlerin tehtaaseen. Oli lyhyt mutta sitäkin rankempi reissu. Krakova jäi muilta osin näkemättä mutta palaan vielä.

    VastaaPoista