Suositut tekstit

lauantai 12. marraskuuta 2011

Körötellään

Heippatirallaa! Hiukan yli kuukausi on nyt vierähtäny siitä, kun ekan kerran talloin Tsekin katuja. Kummasti aika menee, mut onneks olen kuitenkin hyvin perillä siitä, että mihin se menee --> suomeksi siis, eli olen kyllä ottanut kaiken irti oleskelustani. Viime viikolla saatiin vihdoinkin oma netti ja nyt ei tarvii sitte koulussa kiireellä hoitaa kaikkia juttuja. Keittiön tiskialtaan röörit on jo kahteen kertaan jynssätty. On ollu vähän putkiongelmia sen kanssa ja sattui myös pieni makaronionnettomuus... Aikasemmin keittiössä haisi vuoroin tiskialtaassa lilluva schaisseinen vesi, valkosipuli ja venäläinen yleislääke. Nyt joukosta on tippunu lilluvan veden odööri. Eli hyvin pyyhkii. :D

Koulussa on ollu erityisen mielenkiintoista. Tässä kuukaus, kun ollaan aherrettu, ni on huomannu, että tosiaan siinä teoriapuolessa on parantamista. Sitä täällä piisaa kyllä sopivissa määrin. On ollu mukavaa verrata, että mitä ne jyksät ja tepot siellä Suomessa on meille höpissy ja mitä nämä täällä Pisekissä meille jauhaa. Täytyy sanoo, että kaikki osaa hommansa, koska hyvin hyvin paljon samaa asiaa tulee, mut on kiva kuulla asioita uusista ja erilaisista näkökulmista.

Kaikkein eniten tähän mennessä oon tykänny käsikirjottamisen kurssista. Sitä opettaa brittiläinen Jeremy Willis ja hän on sitten niin mukava, ettei mitään rajaa. Kurssi alotettiin keskustelemalla siitä, että mitä me ihmiset oikeestaan ees ollaan ja mitä ihminen tuntee. Ihan sillai niinkun apinatasolla. En tiä kui moni ymmärtää, et mitä mä täs nyt tarkotan, mut anyways. Samaisen tunnnin lopussa Jeremy antoi meille tehtäväks lukea jonkun tarinan ääneen kaikille. Seuraavalla tunnilla kerrottiin sitte vielä toinen ja katottiin, että miten on kehittyny viime kerrasta. Tajusin hyvin ainakin harjoituksen pointin, eli millä tavalla kerrot tarinan, jotta saisit yleisöltä irti halutut reaktiot ja tunteet. Esim. äänensävy, ilmeet, eleet ja tempo. Sama asia, kun kirjottaa kässäriä.

Muutkin kurssit on kans myös mielenkiintosia ja tähän mennessä meillä on ollu sitä käsistä ja sitte kuvaamista, ohjaamista, dokumenttia, tuottamista, set designia, elokuvamusiikkia, leikkaamista, film labs (en tiä miten kääntäisin) ja tietenkin tsekin kieltä. Koulussa on kans aina maanantaisin ja tiistaisin elokuvanäytöksiä koulun leffateatterissa. Molemmat keskittyy aika lailla tsekin elokuvahistoriaan. Viimekertasella leikkauksen tunnilla kävi vierailijana ohjaaja Julius Sevcik ja hän näytti meille hänen leffansa nimeltä Normal

Tämän Juliuksen kanssa kuitenkin sit ajauduin mielenkiintoseen lyhyeen keskusteluun dokumenteista elokuvan kattomisen jälkeen. Pähkinän kuoressa se meni niin, että hän ei pidä dokumenteista, eikä halua tehdä niitä, koska ne on manipulaatiota mm. leikkauksen takia. Mä sitten taas tykkään niistä ja joo, jotkut on manipulaatiota, mut laatudokumentit on ei. Joskus joutuu vähän huijaamaan kuvatessa, mutta jos sen tekemisen taitaa, niin faktat pysyy silti faktoina. Esim. kun Nanook of the North - dokumentissa kuvattiin eskimoperheen aamutoimia iglussa, iglu oli halkastu kahtia ja taustalla näkyi kyllä iglun seinä, mut kameran takana on ihan avaraa maisemaa. Kokonaisen iglun sisällä siihen aikaan kuvaaminen vaan oli mahdotonta, mutta ei ne aamutoimet silti mitenkään erilaiset oo. Nonii, ei nyt ollukkaa ihan pähkinänkuoressa.

Viimeks kirjottelin, et Suomesta saapuu sotureita ja niinhän ne sitten löysikin tiensä Tsekkiin. Noin kolme viikkoa sitte lähdin aikasin lauantaiaamulla Prahaan ja sinne päästyäni tapasin ensin kaks kaveriani, tsekkiläisen Tomaszin ja ranskalaisen Nathalien. Olin siis kesällä leaderina kansainvälisellä nuorten työleirillä ja siellä tustuin heihin. Heidän kans sitten pyörittiin lauantaipäivä Prahassa ja Tomasz (joka siis asuu Prahassa) näyttelin meille paikkoja kertoili jotain pientä historiaa. Illalla noudettiin soturimme Ellu ja Maikki lentokentältä ja mentiin hostellin kautta suoraan Prahan keskustaan kuuluisalle vanhalle kellotornille katsomaan screen projectionia (taas en tiä miten kääntäisin). Viime vuonna, kun kellotorni täytti 600 vuotta, tehtiin sen kunniaksi animaatio, joka heijastettiin kellotornia vasten. Suosio oli niin iso, että tänä vuonna sama järjestettiin uudestaan. Koska tätä ei pysty sanoin selittämään, muuta kun että UPEA, niin tässä juupituupilinkki

Sunnuntaina tutustuttiin Prahaan porukalla Tomaszin, Nathalien, Ellun ja Maiskin kans ja käytiin kuuluisalla keskiaikaisella Karlovyn sillalla, käveltiin ruutitornin alta, nähtiin kellotorni päivän valossa, vierailtiin Prahan linnassa ja Vituksen kappelissa ja sitte päivän päätteeks muut ei tullu, mut mä menin Alfons Mucha - museoon. Alfons Mucha on yks mun lempitaiteilijoista ja koska olen laiska, SUORAAN kopioitu Wikipediasta: ”Alfons Maria Mucha [[Media:|kuuntele ääntämys]]

 
 Karlovyn sillan torni.
 Tanssiva talo.





 Vituksen kappelin sisätiloja.
 Tämä peläytti mut. Omistan kuvan Jonsikille <3 (Ei löytyny kuolemaa Prahasta)
 Sisällä palaa ikuinen liekki, mut viikonloppuisin se on suljettu.
 Vasemmalta: Maikki (Maija), Ellu (Elviira), minä, Tomasz ja Nathalie.

Illalla lähdettiin Elskin ka Maiskin kans Pisekiin ja täällä katteltiin paikkoja keskiviikkoon asti. Keskiviikkoiltapäivällä lähdettiin takasin Prahaan ja illalla noin kymmenen aikaan meillä lähti yöjuna Prahan Hlavni Nadrazilta Puolan Krakovaan. Yön aikana juna possotteli rauhalliseen tahtiin (+ yli kahden tunnin seisonta Bohuminissa) kohti Krakovaa ja aamulla siinä seitsemän aikaan saavuttiin perille. Krakovassa oli upee aamu-usva meneillään. Kamat vietiin hotellille ja lähdettiin sitte hortoilemaan kohti keskustaa, jonne oli miellyttävän lyhyt matka hotellilta. Iltapäivällä käytiin Krakovan arkeologisessa museossa ja asiaankuuluvilla asusteilla tietenkin. Mun ja Ellun beigenväriset housut nääs sai nimen arkeologihousut ihan siitä syystä, et molemmat laittoi ne jalkaan sinne museoon ja ne näyttää ihan arkeologihousuilta. Daa

Mielenkiintoisin näyttely museossa oli Ancient gods of egypt, joka sisälsi muinaisen Egyptin esineistöä ja huipentui muutamaan muumioon. Tuijottelin itseasiassa aika kauan sitä yhtä muumiota ja sen kalloa ja mietin, että toikin on joskus ollu ihan elävä ihminen. Ensin parituhatta vuotta laatikossa ja sitte pistetään vielä lasiarkkuun. Oli kyl huikee nähdä se. Museossa oli kans muita arkeologisia löytöjä mm. kivi-, pronssi- ja rautakaudelta. Kivaa! Koska junassa nukkuminen oli aika nikamia naksauttelevaa hommaa, mentiin torstaina aika aikasin nukkumaan.

 Prahasta lähdössä.
 Kyllä. Se juna liikkuu.
 Tämän jälkeen ylitettiin raja.
 Krakovan aamu.

 Seppo.

 Krakovassa iski kova lomaflunssa.
 Minä sanon ei kauneusleikkauksille.


Perjantaina tehtiin retki Auschwitz-Birkenaun perhelomakeskukseen ja oon kyllä sitä mieltä, että jokaisen pitäis siellä kerran eläessään käydä. Onneks leirejä on pidetty pystyssä ja laitettu ihmisten nähtäville, jotta ei pääsis ihmiskunnan historian hirmuteot unohtumaan. Kyllä siellä tarpoessa mietti, että toivottavasti ei koskaan enää. Itselläni karmeimmat väristykset tuli huoneesta, jonne oli kasattu iso kasa uhreilta ajeltuja hiuksia ja toinen vaikuttavin itselleni oli kasa vankien matkalaukkuja, joissa oli oikeiden ihmisten nimiä isolla kirjoitettuna, jotta ihmiset sitte tunnistaisivat omansa ku pääsevät perille. Tietenkin myös kaasukammion syklon B - räppänät pistivät hiljaiseksi. Birkenaussa nähdessäni, millasissa olosuhteissa vangit elivät, oli kyllä tippa lähellä tulla linssiin. Että ei parane teinit valittaa siitä kouluruoasta ja jos se juna tai bussi joskus on viis minuuttia myöhässä, ni väliäkös sillä. Arvostakaa ihmiset elämäänne älkääkä viettäkö sitä valittaen jostain aivan turhasta jaadajaadasta. Moni siihen sortuu (itseni tietenkin mukaanlukien), mutta kun jotain tällasta näkee ni totuus vetää turpaan ja lujaa. Siksi suosittelen jokaiselle käyntiä Auschwitz-Birkenaussa, vaikka se saattaa joillekin tuntua vaikeelta. Huh, johan tuli tiukkaa tekstiä.

 Suurin osa lapsista ohjattiin suoraan kaasukammioon.



 Näistä räppänistä natsit laskivat syklon B - kaasua kaasukammioihin.
 Birkenaun leiriolot. Lattia oli siihen aikaan mutainen ja märkä maalattia ja monet joutuivat nukkumaan siinä.
For ever let this place be a cry of despair and a warning to humanity where the nazis murdered about one and a half million men, women and children. Mainly jews from various countries of Europe.
Auschwitz-Birkenau 1940-1945

Iltäpäivällä, kun päästiin takas Krakovaan tavattiin vielä yks kaveri samaiselta kv-leiriltä. Puolan poika Piotr tuli meidän kans syömään ja muutamalle oluselle. Maikin kans sit illalla/yöllä käytiin testaamassa Krakovan klubimeininkiä. Viimeisin oli ainakin niin täynnä populaa, et liikkuminen vaati harkintaa, mutta hyvä meininki. Lauantaipäivä käytettiin shoppailuun ja viimisten kuvien ottoon ja illalla jälleen n. kymmenen aikoihin yöjuna lähti takas Prahaan. Sunnuntaiaamulla päästiin perille ja itse lähdin aamupäivällä takasin Pisekiin ja julmasti dumppasin Ellun ja Maijan Prahan kadulle. Joutuivat raukat viettämään yön Prahan lentokentällä. Noes, ihan suunniteltu juttu (melkein).

Keskellä Piotr ja minä ja Maikki.

Tästä viikon päästä saapui sitte vielä vierailulle Pisekiin Iskä ja äiti <3 Vietettiin tiivis syöpöttelyviikonloppu ja laitoin ison kasan tavaraa Suomeen siinä mukana. Edelleen kyllä mietin, et miten saan nää kamat kaikki Suomeen sitte joulukuussa, mut se on sit sen ajan murhe :P

Tänään käytiin Sinikan kaa vuokraamassa auto O.O viikonlopuks ja huomenna noudetaan Sinikan äitee Prahasta sitte sillä. Tänään käytiin jo ajelemassa ja oli kyl hiano fiilis päästä kuukauden tauon jälkeen köröttelemään. Ford Fusion on päivän sana. Ei mul muut tähä hättää. Terkui kaikil kivoil!

Adjöö seuraavaan kertaan.




http://twitchfilm.com/news/2008/12/julius-sevcik-gets-normal.php Linkissä perusjuoni ja liibalaabaa. Tykkäsin leffan kuvauksesta ja leikkauksesta, mut jossain kohdissa se tuntui mun silmään, että yritetään vähän liikaa ja se teki siittä vähän koomisen. Kuitenkin ihan kattomisen arvonen. http://www.youtube.com/watch?v=in9BgR-P5b4&feature=related Kato, jos tykkäät, mut jos et kato, oot hullu. ? (24. heinäkuuta 1860, Ivančice, Itävallan keisarikunta14. heinäkuuta 1939, Praha, Tšekkoslovakia) oli tšekkiläinen taidemaalari, julistetaiteilija, graafikko ja muotoilija. Häntä pidetään yhtenä art nouveau -taidesuunnan huomattavimmista edustajista.” Museossa oli kans huikee kokoelma hänen ottamiaan valokuvia ja täytyy sanoa, et aivan totaalisen upeeta. Kauniita kuveja!

tiistai 18. lokakuuta 2011

Kuvei

Pormestari harmaassa takissa ja surkea tulkki valkoisessa paidassa.

Isohko mies on suomalainen ohjaaja ja viisi takimmaista ovat me vaihtarit. Epsanjan miehitys nukkui pommiin.


Pormestari ja uinahtanut tulkki.


Ryhmapose


Immatriculation ceremony

Opettajat kaavuissa

Tata se kapalointi tarkotti.

Juu kiitos, juu kiitos, kiitos...


Prosim pivo

Pieni tovi on vierähtänyt viime päivityksestä, mutta sitäkin enemmän on kerinnyt tässä kahden viikon aikana tapahtua. Selvisi myös miksi meidän kämpän tyyli edusti niin ysärimummoteemaa, nimittäin ennen meitä meidän vuokraemännän äiti asui tässä ja hän kuoli jokunen aika sitten. Me ollaan nyt ensimmäiset vuokralaiset tässä ja todennäköisesti myös viimeiset, koska vuokraemäntä aikoo myydä asunnon meidän lähdön jälkeen. Koska Sinikka asuu ns. master-bedroomissa, niin siittä sitten vedettiin johtopäätöksemme, että missä tämä lempeän oloinen mummeli on nukkunut, joten viime aikoina Sinikka on viihtyny hyvin soffalla. Tosin huoneessa on myös äänekäs patteri, että sekin saattoi vaikuttaa. :D

Koulua on nyt käyty kaks viikkoa ja alku on ollu hyvin mielenkiintoinen. Ekana päivänä ei oikeen tehty mitään muuta, ku istuttiin muutama tunti koulussa jutellen mukavia muiden vaihtarien kanssa. Meillä on oikeen mukava ja toimiva pieni ryhmä ja kivasti ollaan kaikki vähän ympäri maapalloa kotosin. Edustettuna on piänen ja sisukkaan Suamen lisäksi Etelä-Korea, Intia, Epsanja ja Ranska. Kaks poikaa ja neljä tyttöä kaiken kaikkiaan.

Toisena koulupäivänä Pisekin kirkossa oli FAMO:n Immatriculation ceremony. Tiedä sitte, että mikä se suomeksi on, koska tietääkseni moisia ei kotopuolessa harrasteta, mutta se oli ymmärtääkseni eräänlainen koulunaloitus-seremonia. Melko yksinkertainen toimitus, jossa muutama FAMO:n opettaja oli pukeutunut melkosiin kaapuihin ja riipasivat muutaman puheen. Puheiden jälkeen jokainen oppilas kutsuttiin yksitellen nimeltä ja ensin piti klähmästä jotain jänskän näköstä valtikkaa yhden opettajan kädessä ja sitte käteltiin rehtoria. Mekin päästiin tekemään sama ja meidätkin kuulutettiin nimeltä + mainittiin kotimaa. Valtikan ja rehtorin käpälöinnin jälkeen kuultiin vielä hieno pianopotpuri leffamusiikista koottuna. Erittäin mielenkiintoinen tapahtuma ja kaikki oppilaat oli vielä pukeutunu hienosti pukuihin ja mekkoihin. Ilmeisesti tätä seremoniaa harrastetaan siis yliopistoissa ja muissa ylemmän asteen laitoksissa. Tamkissa, ku koulu alkaa taas kesän jälkeen, ei vaadita muuta, ku kouluun ilmaantumista ja joiltakin tämäkin on joskus ylitsepääsemätön seremonia.

Keksiviikkona aamupäivän tunnit oli jostain syystä peruttu ja meidän koordinaattori Katerina järjesti meille pienen retken Ceske Budejoviceen. Ceske Budejovice on Pisekistä n. 50km etelään päin ja jos verrattaessa Pisek on suunnilleen Rauman kokonen, niin Ceske Budejovice on suunnilleen Turun kokoluokkaa.  Mahtava keskiaikaa henkivä kaupunki, kuten myös Pisek. Käveltiin ympäri kaupunkia ja Katerinan mies, joka kulki meidän mukana, kertoili meille juttuja Ceske Budejovicen historiasta, koska hän on kaupungin museon johtaja ja historioitsija. Päivän liikuntahetki tuli ehdottomasti vietettyä, kun kiivettiin vanhaan keskiaikaiseen kello/vartiotorniin. Reilut 2000 porrasta olivat kyllä vaivan arvoset, nimittäin näkymät tornin huipulta oli upeat. Ylhäältä oli mukavaa katsella keskiaikaisten rakennusten kattoja, vanhoja kirkkoja ja maailman suurinta keskiaikaista toria ja isoa suihkulähdettä. Pystyi oikein matkustamaan ajassa taaksepäin, kun kuvitteli ittensä entisaikojen torninvartijaksi vahtaamassa mahdollisia vihollisia ja tulipaloja. Tornin huippu oli verhottu metalliverkkoon, koska paikka oli myös kovasti suosittu nähtävyys itsemurhahyppääjille. Joskus kuulemma eräskin sankari oli mennessään läsähtänyt ohikulkumatkalla olleen äidin ja vauvan päälle. :S

Ceske Budejovicessa nautiskeltiin vielä ihana lounas kaupungin parhaassa raflassa ja ruokajuomaksi tietysti kaupungin ylpeyttä Budweiseria. Iltapäiväksi hilattiin itsemme takaisin Pisekiin, sillä meillä oli ensimmäinen varsinainen oppitunti FAMO:ssa. Tsekin kieltä by mr Mihal Houska, joka on varsin hauska (kylläpäs pääsin taas lohkasemaan). Hyvinkin eksentrinen mies sanoisin, nimittäin hän ei puhu, kun muutaman hassun sanan englantia ja muutoin hän puhuu meille tsekiksi. Hyvin kuitenkin olen jo oppinu semmoisia perusjuttuja ja esim. kaupoissa asiointi sujuu paremmin. Sen verran vähän tunteja meil on kuitenkin ollut, että nerozumiim.

Ensimmäisenä kouluviikonloppuna oli siis torstaista sunnuntaihin FAMO:n järjestämä kansainvälinen opiskelijoiden filmifestivaali (International student film festival Pisek 2011). Ohjelmaa oli koko viikonlopuksi tarjolla runsaasti. Kaupungilla parveili paljon ulkomaalaisia vieraita ja yks tuomariston jäsenistä oli suomalainen uraansa aloittava ohjaaja. Häpeäkseni pitää myöntää, että en nyt hänen nimeään muista, mut sukunimi oli muistaakseni Sipola. Hänen elokuvansa voitti viime vuonna festareiden grand prix:n, joten hänet oli kutsuttu sitten tämän vuoden tuomaristoon. Juteltiin ja on mukava mies. Torstaina meidät oli kutsuttu aamupäivällä Pisekin kaupungintalolle eräänlaiseen tapaamiseen, jossa kaupungin pormestarille esiteltiin kaikki kansainväliset kutsuvieraat meidät mukaan lukien. Pormestari piti pienen puheen ja sitten jokainen meistä esiteltiin nimeltä ja kansallisuudelta. Tapaamisen kruunuksi kipattiin lasilliset samppanjaa. Oikein hieno fiilis. Ei huono tapa aloittaa päivä. ^^

Iltapäivällä sitten siirryttiin jitexGameFactory:lle katsomaan FAMO:n opiskelijoiden tekemiä lyhäreitä, jotka ei kuitenkaan olleet mukana kilpailussa. Upeita töitä ja varsinkin hienot animaatiot herättivät ihastusta ainakin minussa itsessäni. Leffoista näki, että niihin oli laitettu paljon aikaa, vaivaa ja taitoa. Tämä ohjelmanumero kulki nimellä The best of Czech film Schools. Leffojen jälkeen samassa paikassa alkoi birskeet. Fiilistä piti yllä tanssiryhmä Melody Cool ja Dj Kwé.

Perjantaina alkoi sitten varsinainen kilpailu ja siitä sunnuntaihin asti oli joka päivä kaks leffablokkia. Yks aamupäivällä ja yks iltapäivällä. Käytiin niitä sitten katsomassa ja kyllä siellä huikeita pätkiä pyöri. Osasta ei oikein saanu selvää tekstitysten puuttumisen vuoksi, mutta kyllä niitä sitte jotenki pystyi ymmärtämää. Yks leffa siellä oli Tamkin ja FAMO:n yhteistyössä tekemä sellanen tosi hyvin animoitu, nimeltään Chinese poems. Kaikkein parhaiten nähdyistä leffoista jäi mieleen sellanen espanjalainen härkäteisteluista kertova dokumentti. Dokumentissa puhuttiin espanjaa ja tekstitykset oli tsekiksi, mut silti sen viesti välittyi tosi hyvin. Siinä haluttiin selkeästi tuoda ilmi, että härkätaistelu on eläinrääkkäystä ja leffassa olikin aika rujoja kohtauksia. Luulenpa, että kaikissa katsojissa se herätti varmasti ajatuksia ja dokkari olikin voittajaleffojen joukossa lopulta. Jäi mulle muitakin mieleen, mut en jaksa niitä ruveta selittämään tässä. Kerron sitte, ko tuun takas. :D

Lauantaina illalla oltiin katsomassa Divadelní Kavárna - kahvilassa huikeata pianokonserttia/leffanäytöstä. Gerhard Gruber oli pianisti ja elokuva oli vnha mykkäelokuva Pandora’s box (1929). Konserttia ei oltu mitenkään harjoteltu etukäteen, vaan Gruber soitti täysin improten leffan mukana. Hän pysyi valtavan hyvin Pandora’s box:in fiiliksessä mukana. En oo koskaan semmosta kuullu/nähny ja voin sanoa, että oli kyllä menemisen arvoinen. Leffa kesti n. 2 tuntia ja risat, joten mielestäni huippusuoritus. Yöelämä jatkui sitten klubimeiningillä Divadlo Pod Carou:ssa. Siellä katsastettiin kaks livebändiä. Molemmat tsekkiläistä rokkia. Ihan hyvän kuuloista soittoa, mut jälkimmäisempi oli omasta mielestäni bättre. Loppuyön fiilinkejä ylläpiti Dj:t Brooklin ja Panorama. Sunnuntai-illalla käytiin katsomassa Club Pí - nimisessä pubissa voittajaleffojen näytökset ja kuunneltiin Dj Akvamenia. Henkilökohtaisesti tykkäsin leffafestareiden meiningistä ja ohjelmasta, joten ens vuonna jos teillä syksyllä on ylimäärästä rahaa, suosittelen.

Toinen kouluviikko ollaan nyt vietetty tiiviisti professori Tomasz Malinowskin (kannattaa googlettaa, mutta jos et, niin sanottakoon, että hyvin ansioitunut kuvaaja/ohjaaja) opetuksessa. Hän lähtee tänään takaisin kotiin Lontooseen, joten tämä on ollut aika pikainen kurssi. Ollaan Sinikan kans kuitenkin näytetty hänelle meidän vanhoja projekteja, kuten esim. Me Rakastamme, lastenohjelmasta muutamia jaksoja ja muita pienempiä. Häneltä on saanut tosi hyvää palautetta ja kritiikkiä. Voin taas kertoa enemmän myöhemmin, mut tiivistettynä hänen mielipiteensä on, että taitoa meillä on, mutta rohkeutta kokeilla jotain mukavuusrajojen ulkopuolelle menevää sais olla hiukan enemmän. Ollaan myös tässä viikon aikana tehty todella nopeat lyhärit. Jaettiin meidän luokka kolmeen ryhmään ja tehtiin lyhyellä aikataululla lyhyet lyhärit. Minä ja Sinikka oltiin yks ryhmä ja oikeastaan me tehtiin ennemminkin kaks sketsiä, ku lyhäri. :] En muista, et oltaisiin koskaan Tamkissa tehty näin lyhyessä ajassa mitään projektia. Vois olla kiva kokeilla joskus Suomessakin tämmöisiä pikaprokkiksia. Pistää nääs tehokkaasti aivot liikkeelle.

Tällä hetkellä toivoisin saavani vielä enemmän kontaktia tsekkiläisten opiskelijoiden kanssa, koska näyttää siltä, että molemmat osapuolet on aika ujoja, joten tutustuminen on ollut vähän nihkeetä. Ollaan kuitenkin juteltu muutaman mukavan tsekkiläisen opiskelijan kanssa ja uskon, et varmaan tulee vielä lisää tuttuja. Kaikki ei tietenkään osaa englantia, joten sekin saattaa joillakin olla esteenä. Eiköhän tämä tästä. J

Tänä viikonloppuna tarkotuksena on tehdä visiitti Prahaan ja vastaanottaa muutama vieras Suomesta… Ens viikolla sitte kaikella todennäköisyydellä toivottavasti Krakovaan.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Soinille terveisia, etta takas en tuu

Taalla ollahan nyt sitte ja ei tasan kaduta. Lentokoneet pysyi ilmassa ja paasin Prahaan. Sinikka oli valmiiks varannu meille hostellista huoneen ja eka yo vietettiin siella. Illalla kaveltiin Prahassa Vltava-joen varrella ja ihasteltiin taloja ja nattia hiljaista kaupunkia. Kaupungilla oli tosi hiljasta eika nakyny paljoa populaa. Suottaapi johtua siita, et oli sunnuntai.

Aamulla nautittiin hostellissa ilmanen aamiainen ja sen jalkeen lahettiin vahan kavelemaan Prahan ydinkeskustassa. Kauaa ei ehditty siella olemaan, koska kahdelta lahti bussi Pisekiin. Oon huomannu, etta vaikka taalla maksaa kaikki aivan tolkuttoman vahan, niin silti palvelu on ystavallisempaa ja monipuolisempaa, ku Suomessa. Meidan bussimatka Prahasta Pisekiin maksoi 115 korunaa eli noin 4 ja puol euroo ja siella jaeltiin kuulokkeita, lehtia ja ilmasia juotavia. Sama patee joka paikassa.

Pisekissa paastiin heti meidan uuteen kamppaan ja kirjotettiin vuokrasopimus. Kamppa on ISO ja mulla ja Sinikalla on molemmilla omat huoneet ja sitte on iso eteinen, iso olohuone, iso keittio ja kylpyamme. Tilanpuutetta ei oo, eli tervetuloa vaan kylailemaan. Paastiin myos kaymaan meidan koulussa ja tavattiin muutama paikallinen opiskelija. Koulu oli aika pieni, mut vaikutti silta, et siel on hyva yhteishenki.

Eilen ja tanaan kaytiin ulkona syomassa ja ma en vaan jaksa lakata ihmettelemasta naita hintoja. On kans tullu harvinaisen selvaksi, et koulun ulkopuolella englannin taidoilla ei oo mitaa merkitysta. Pisekissa melkeen kukaan ei osaa englantia, mut saksaa kaikki sit taas tuntuu osaavan. Kaikkein hauskinta on, kun kaupoissa ja ravintoloissa myyjat tajuaa, etten ma ymmarra yhtaan mita ne sanoo, ni silti ne jatkaa hopinaa. Tsekkilaiset on erittain kovia puhumaan. Liikennevalot ei taalla oo mitenkaan mummoystavallisia, koska kavelijoille palaa vihree valo hyvalla tuurilla ehka noin kaks sekuntia. Autoilijat on tosin aika rauhallisia ja huomioi hyvin jalankulkijoita.

Ens viikolla taal on meidan koulun jarjestama kansainvalinen filmifestivaali ja vaihtarit paasee tietysti kattelemaan meininkeja. Talla syyslukukaudella on kuulemma vaan kuus vaihtaria eli nelja muuta mun ja Sinikan lisaks. Ei olla muita viela tavattu, mut uskon et kun on niin pieni ryhma, ni varmaan muodostuu aika tiivis porukka.

Nyt nautiskellaan mahtavasta ilmasta, koska taalla on tosi kuuma. Lahemmas kolmeakymmenta astetta. Toevottavast saadaan kohta jonkunnakonen netti meijan kampille, niin osaisin sit kayttaa nappiksiaki. Tanaan illalla on luvassa kiva koti-ilta. Ostettiin kampille kylpysuolaa ja -oljya + iso kasa kynttiloita. Asunnosta loytyy myos kasa vanhoja vinyyleja ja kauhee maara kirjoja. Hyllysta loytyy mm. tuulen viemaa tsekiksi.

Pitakaahan hauskaa kouluissa ja harjotteluissanne. <3

lauantai 24. syyskuuta 2011

Laukut pakattuna

Hei vaan hei kaikille!
Tässä tää paljon puhuttu blogi nyt sitten on. Meikäläinen on siis huomenna jättämässä Suomen kolmeksi kuukaudeksi ja kansoittaa Tsekissä Pisekin kaupunkia. Nämä kolme kuukautta eivät ole pelkkää lomailua varten vaan tarkoitus ja pointti on opiskella omaa alaani vastaavassa koulussa. Niille jotka eivät tiedä, olen nyt kaksi viime vuotta opiskellut Tampereen ammattikorkeakoulussa Virroilla käsikirjoittamista ja kuvallista ilmaisua ja olen Jenni Juhola. Jos jotakuta kiinnostaa, täs on Tsekin koulun sivut http://www.filmovka.cz/famo/en
Yksin en reissuun lähde, vaan mukaan tulee luokkakaverini ja ystäväni Sinikka.

Oon aina halunnu kokeilla asua vähän pidemmän aikaa jossain ulkomailla ja nyt tarjoutui sitte sopiva sauma toteuttaa tämä haave. Viime vuonna suht samoihin aikoihin alotin tän vaihtoonlähtö - prosessin ja suurinpiirtein siitä saakka Tsekki on ollut mun unissa ja ajatuksissa. Huomenna tosiaan sitten on kauan odotettu päivä ja nyt tällä hetkellä ei vaan pienet Jemppu-eläimen aivot pysty käsittelemään sitä tietoa, että huomenna todellakin on se lähtö. Ehkä ihan hyvä näin, koska muuten vois nuppi seota innostuksesta eikä tulis uni.

3.10. alkaa sitte varsinainen koulu Pisekissä. Tää viikko vietellään kaupunkiin ja tsekkiläisiin tapoihin tutustumisen merkeissä. Meille on Pisekissä varattuna kolmen hengen vuokrakämppä ja sinne päästään muuttamaan maanantaina. Nyt kun on viimeiset neljä kuukautta ollu lähestulkoon tekemättä yhtään mitään, niin on ihan tajuttoman kivaa päästä taas kouluun. Mielenkiinnolla odotan, et pääsee tutustumaan tsekkiläisten kanssaopiskelijoiden elämään ja uskon ja toivon, et ammattitaito karttuu kolmen kuukauden aikana paljon. Tsekki on ainakin tunnettu menestyvistä animaatioista ja muutenkin sieltä tulee laadukkaita leffoja. Jokainen, joka väittää lapsuutta viettäneensä tietää taatusti myyrän. Tulossa onkin yks kurssi animaation perusteita ja se on semmonen oikee sokeripala mulle siitä kurssilistasta, jonka siellä suoritan.

Pyrin päivittelemään blogia sitten, kun Tsekissä tapahtuu jotain jännää, eli luultavasti suht usein. Lukee ken tahtoo.

Heipat Suomelle! Moikat Tsekille!