Prosim pivo

Pieni tovi on vierähtänyt viime päivityksestä, mutta sitäkin enemmän on kerinnyt tässä kahden viikon aikana tapahtua. Selvisi myös miksi meidän kämpän tyyli edusti niin ysärimummoteemaa, nimittäin ennen meitä meidän vuokraemännän äiti asui tässä ja hän kuoli jokunen aika sitten. Me ollaan nyt ensimmäiset vuokralaiset tässä ja todennäköisesti myös viimeiset, koska vuokraemäntä aikoo myydä asunnon meidän lähdön jälkeen. Koska Sinikka asuu ns. master-bedroomissa, niin siittä sitten vedettiin johtopäätöksemme, että missä tämä lempeän oloinen mummeli on nukkunut, joten viime aikoina Sinikka on viihtyny hyvin soffalla. Tosin huoneessa on myös äänekäs patteri, että sekin saattoi vaikuttaa. :D

Koulua on nyt käyty kaks viikkoa ja alku on ollu hyvin mielenkiintoinen. Ekana päivänä ei oikeen tehty mitään muuta, ku istuttiin muutama tunti koulussa jutellen mukavia muiden vaihtarien kanssa. Meillä on oikeen mukava ja toimiva pieni ryhmä ja kivasti ollaan kaikki vähän ympäri maapalloa kotosin. Edustettuna on piänen ja sisukkaan Suamen lisäksi Etelä-Korea, Intia, Epsanja ja Ranska. Kaks poikaa ja neljä tyttöä kaiken kaikkiaan.

Toisena koulupäivänä Pisekin kirkossa oli FAMO:n Immatriculation ceremony. Tiedä sitte, että mikä se suomeksi on, koska tietääkseni moisia ei kotopuolessa harrasteta, mutta se oli ymmärtääkseni eräänlainen koulunaloitus-seremonia. Melko yksinkertainen toimitus, jossa muutama FAMO:n opettaja oli pukeutunut melkosiin kaapuihin ja riipasivat muutaman puheen. Puheiden jälkeen jokainen oppilas kutsuttiin yksitellen nimeltä ja ensin piti klähmästä jotain jänskän näköstä valtikkaa yhden opettajan kädessä ja sitte käteltiin rehtoria. Mekin päästiin tekemään sama ja meidätkin kuulutettiin nimeltä + mainittiin kotimaa. Valtikan ja rehtorin käpälöinnin jälkeen kuultiin vielä hieno pianopotpuri leffamusiikista koottuna. Erittäin mielenkiintoinen tapahtuma ja kaikki oppilaat oli vielä pukeutunu hienosti pukuihin ja mekkoihin. Ilmeisesti tätä seremoniaa harrastetaan siis yliopistoissa ja muissa ylemmän asteen laitoksissa. Tamkissa, ku koulu alkaa taas kesän jälkeen, ei vaadita muuta, ku kouluun ilmaantumista ja joiltakin tämäkin on joskus ylitsepääsemätön seremonia.

Keksiviikkona aamupäivän tunnit oli jostain syystä peruttu ja meidän koordinaattori Katerina järjesti meille pienen retken Ceske Budejoviceen. Ceske Budejovice on Pisekistä n. 50km etelään päin ja jos verrattaessa Pisek on suunnilleen Rauman kokonen, niin Ceske Budejovice on suunnilleen Turun kokoluokkaa.  Mahtava keskiaikaa henkivä kaupunki, kuten myös Pisek. Käveltiin ympäri kaupunkia ja Katerinan mies, joka kulki meidän mukana, kertoili meille juttuja Ceske Budejovicen historiasta, koska hän on kaupungin museon johtaja ja historioitsija. Päivän liikuntahetki tuli ehdottomasti vietettyä, kun kiivettiin vanhaan keskiaikaiseen kello/vartiotorniin. Reilut 2000 porrasta olivat kyllä vaivan arvoset, nimittäin näkymät tornin huipulta oli upeat. Ylhäältä oli mukavaa katsella keskiaikaisten rakennusten kattoja, vanhoja kirkkoja ja maailman suurinta keskiaikaista toria ja isoa suihkulähdettä. Pystyi oikein matkustamaan ajassa taaksepäin, kun kuvitteli ittensä entisaikojen torninvartijaksi vahtaamassa mahdollisia vihollisia ja tulipaloja. Tornin huippu oli verhottu metalliverkkoon, koska paikka oli myös kovasti suosittu nähtävyys itsemurhahyppääjille. Joskus kuulemma eräskin sankari oli mennessään läsähtänyt ohikulkumatkalla olleen äidin ja vauvan päälle. :S

Ceske Budejovicessa nautiskeltiin vielä ihana lounas kaupungin parhaassa raflassa ja ruokajuomaksi tietysti kaupungin ylpeyttä Budweiseria. Iltapäiväksi hilattiin itsemme takaisin Pisekiin, sillä meillä oli ensimmäinen varsinainen oppitunti FAMO:ssa. Tsekin kieltä by mr Mihal Houska, joka on varsin hauska (kylläpäs pääsin taas lohkasemaan). Hyvinkin eksentrinen mies sanoisin, nimittäin hän ei puhu, kun muutaman hassun sanan englantia ja muutoin hän puhuu meille tsekiksi. Hyvin kuitenkin olen jo oppinu semmoisia perusjuttuja ja esim. kaupoissa asiointi sujuu paremmin. Sen verran vähän tunteja meil on kuitenkin ollut, että nerozumiim.

Ensimmäisenä kouluviikonloppuna oli siis torstaista sunnuntaihin FAMO:n järjestämä kansainvälinen opiskelijoiden filmifestivaali (International student film festival Pisek 2011). Ohjelmaa oli koko viikonlopuksi tarjolla runsaasti. Kaupungilla parveili paljon ulkomaalaisia vieraita ja yks tuomariston jäsenistä oli suomalainen uraansa aloittava ohjaaja. Häpeäkseni pitää myöntää, että en nyt hänen nimeään muista, mut sukunimi oli muistaakseni Sipola. Hänen elokuvansa voitti viime vuonna festareiden grand prix:n, joten hänet oli kutsuttu sitten tämän vuoden tuomaristoon. Juteltiin ja on mukava mies. Torstaina meidät oli kutsuttu aamupäivällä Pisekin kaupungintalolle eräänlaiseen tapaamiseen, jossa kaupungin pormestarille esiteltiin kaikki kansainväliset kutsuvieraat meidät mukaan lukien. Pormestari piti pienen puheen ja sitten jokainen meistä esiteltiin nimeltä ja kansallisuudelta. Tapaamisen kruunuksi kipattiin lasilliset samppanjaa. Oikein hieno fiilis. Ei huono tapa aloittaa päivä. ^^

Iltapäivällä sitten siirryttiin jitexGameFactory:lle katsomaan FAMO:n opiskelijoiden tekemiä lyhäreitä, jotka ei kuitenkaan olleet mukana kilpailussa. Upeita töitä ja varsinkin hienot animaatiot herättivät ihastusta ainakin minussa itsessäni. Leffoista näki, että niihin oli laitettu paljon aikaa, vaivaa ja taitoa. Tämä ohjelmanumero kulki nimellä The best of Czech film Schools. Leffojen jälkeen samassa paikassa alkoi birskeet. Fiilistä piti yllä tanssiryhmä Melody Cool ja Dj Kwé.

Perjantaina alkoi sitten varsinainen kilpailu ja siitä sunnuntaihin asti oli joka päivä kaks leffablokkia. Yks aamupäivällä ja yks iltapäivällä. Käytiin niitä sitten katsomassa ja kyllä siellä huikeita pätkiä pyöri. Osasta ei oikein saanu selvää tekstitysten puuttumisen vuoksi, mutta kyllä niitä sitte jotenki pystyi ymmärtämää. Yks leffa siellä oli Tamkin ja FAMO:n yhteistyössä tekemä sellanen tosi hyvin animoitu, nimeltään Chinese poems. Kaikkein parhaiten nähdyistä leffoista jäi mieleen sellanen espanjalainen härkäteisteluista kertova dokumentti. Dokumentissa puhuttiin espanjaa ja tekstitykset oli tsekiksi, mut silti sen viesti välittyi tosi hyvin. Siinä haluttiin selkeästi tuoda ilmi, että härkätaistelu on eläinrääkkäystä ja leffassa olikin aika rujoja kohtauksia. Luulenpa, että kaikissa katsojissa se herätti varmasti ajatuksia ja dokkari olikin voittajaleffojen joukossa lopulta. Jäi mulle muitakin mieleen, mut en jaksa niitä ruveta selittämään tässä. Kerron sitte, ko tuun takas. :D

Lauantaina illalla oltiin katsomassa Divadelní Kavárna - kahvilassa huikeata pianokonserttia/leffanäytöstä. Gerhard Gruber oli pianisti ja elokuva oli vnha mykkäelokuva Pandora’s box (1929). Konserttia ei oltu mitenkään harjoteltu etukäteen, vaan Gruber soitti täysin improten leffan mukana. Hän pysyi valtavan hyvin Pandora’s box:in fiiliksessä mukana. En oo koskaan semmosta kuullu/nähny ja voin sanoa, että oli kyllä menemisen arvoinen. Leffa kesti n. 2 tuntia ja risat, joten mielestäni huippusuoritus. Yöelämä jatkui sitten klubimeiningillä Divadlo Pod Carou:ssa. Siellä katsastettiin kaks livebändiä. Molemmat tsekkiläistä rokkia. Ihan hyvän kuuloista soittoa, mut jälkimmäisempi oli omasta mielestäni bättre. Loppuyön fiilinkejä ylläpiti Dj:t Brooklin ja Panorama. Sunnuntai-illalla käytiin katsomassa Club Pí - nimisessä pubissa voittajaleffojen näytökset ja kuunneltiin Dj Akvamenia. Henkilökohtaisesti tykkäsin leffafestareiden meiningistä ja ohjelmasta, joten ens vuonna jos teillä syksyllä on ylimäärästä rahaa, suosittelen.

Toinen kouluviikko ollaan nyt vietetty tiiviisti professori Tomasz Malinowskin (kannattaa googlettaa, mutta jos et, niin sanottakoon, että hyvin ansioitunut kuvaaja/ohjaaja) opetuksessa. Hän lähtee tänään takaisin kotiin Lontooseen, joten tämä on ollut aika pikainen kurssi. Ollaan Sinikan kans kuitenkin näytetty hänelle meidän vanhoja projekteja, kuten esim. Me Rakastamme, lastenohjelmasta muutamia jaksoja ja muita pienempiä. Häneltä on saanut tosi hyvää palautetta ja kritiikkiä. Voin taas kertoa enemmän myöhemmin, mut tiivistettynä hänen mielipiteensä on, että taitoa meillä on, mutta rohkeutta kokeilla jotain mukavuusrajojen ulkopuolelle menevää sais olla hiukan enemmän. Ollaan myös tässä viikon aikana tehty todella nopeat lyhärit. Jaettiin meidän luokka kolmeen ryhmään ja tehtiin lyhyellä aikataululla lyhyet lyhärit. Minä ja Sinikka oltiin yks ryhmä ja oikeastaan me tehtiin ennemminkin kaks sketsiä, ku lyhäri. :] En muista, et oltaisiin koskaan Tamkissa tehty näin lyhyessä ajassa mitään projektia. Vois olla kiva kokeilla joskus Suomessakin tämmöisiä pikaprokkiksia. Pistää nääs tehokkaasti aivot liikkeelle.

Tällä hetkellä toivoisin saavani vielä enemmän kontaktia tsekkiläisten opiskelijoiden kanssa, koska näyttää siltä, että molemmat osapuolet on aika ujoja, joten tutustuminen on ollut vähän nihkeetä. Ollaan kuitenkin juteltu muutaman mukavan tsekkiläisen opiskelijan kanssa ja uskon, et varmaan tulee vielä lisää tuttuja. Kaikki ei tietenkään osaa englantia, joten sekin saattaa joillakin olla esteenä. Eiköhän tämä tästä. J

Tänä viikonloppuna tarkotuksena on tehdä visiitti Prahaan ja vastaanottaa muutama vieras Suomesta… Ens viikolla sitte kaikella todennäköisyydellä toivottavasti Krakovaan.